Tän blogin tarkoitus on siis, että kirjoittelisin tänne epäsäännöllisen säännöllisesti kokemuksia vaihtarivuodeltani. Ensi vuoden 2012-2013 vietän siis jossainpäin Saksaa :) Nyt takananapäin on jo äärimmäisen hermostuttava haastattelu, joka sitten loppujenlopuksi ei ollutkaan niin paha kuin aluksi luulin. Kuusi miestä istui ringissä ympärilläni ja kyseli kysymuksiä. Fiilis oli aika rento, vastailin kysymyksiin ja ilmeisesti meni hyvin, koska mut siis valittiin lähtemään Rotaryn kautta vaihtoon.
Ykkösmatoiveena oli Australia, kakkosena USA ja kolmosena Saksa. Australiaan olisin halunnut siksi, että maa on mua aina kiinnostanu eksoottisen luonnon takia ja oon kuullut sieltä paljon hyvää rennoista ihmisistä ja hauskasta aksentista. USA kiinnosti ihan sen enkun vuoksi, jota jo osaan ja haluan parantaa. Ja toki olisi kiva murtaa ennakkoluuloja USA:sta ja tutustua oikeaan amerikkalaiseen elämäntapaan. Ja New York. Sinne on päästävä joskus käymään, kaikki tällaiset suurkaupungit on nii hienoja. Ja sitten, kolmos vaihtoehdoksi laitoin Saksan, maassa viehättää tällainen eurooppalaisuus, kauniit rakennukset ja mukavat ihmiset. Haluan myös oppia saksaa paremmin, sillä vaikka olen opiskellut kieltä kohta kuusi vuotta, sitä on hankala puhua tai ymmärtää. Ja koska saksaa ei juurikaan kuule mistään sitä on hankala parantaa, toisin kuin englanti.
Joulukuun lopussa täytettiin hakemukset ja toimitettiin eteenpäin ja helmikuussa tuli sitten sähköpostia, että onneksi olkoon, olet saanut paikan Saksasta. Se oli kyllä todella sekava fiilis, pienoinen pettymys, ettei ollutkaan Australia, mutta iloinen silti Saksaan pääsystä. Nyt sitten yritän etsiä vielä kolmatta isäntäperhettä, oman ja kaverin perheen olen jo saanut värvättyä. Ensi lauantaina on ensimmäinen Rotaryn koulutuspäivä, jota oottelen innolla. Kiva päästä näkemään muita samassa tilanteessa olevia. Muuten tässä odottelen kaupunki- ja perhetietoja, sähköpostin tarkastan pari kertaa päivässä. :D
Nyt kun oli nuo vanhojen tanssit ja penkkarit, tuli vähän haikea fiilis, kun kavereilla nämä juhlat sitten mua vuotta aiemmin. Mutta yhtään en kuitenkaan ole katunut vaihtoon lähtöä. Tuntuu, että aika kuluu kauhean nopeasti ja ennen kuin huomaankaan onkin jo elokuu ja pitää heittää hyvästit kavereille ja perheelle. Tuntuu tosi oudolta, ettei nää näitä ihmisiä vuoteen. Mutta onneksi skype on keksitty. :) Kirjottelen tänne sitten taas, kun saan tarkempia tietoja ens vuodesta!
