Keine Ahnung

Huomaamatta on viime kirjoituksesta vierähtänyt jo pari viikkoa ja tajusin juuri, että oon ollut täällä jo melkein neljä viikkoa! On ehtiny tapahtua kaikenlaista, fiilikset on ollut ylipäänsä tosi hyvät, välillä tulee niitä MAHTAVAAOÖÖÄÖÄOÖÄMÄOONOIKEESTITÄÄLLÄWUHUUU- hetkiä, ja välillä sitten niitä mitämäoikeenteentääläbyääh-hetkiä, mut kaipa ne kaikki kuuluu vaihtariuteen. Tästä tulee nyt sellanen ultramegapitkä sepustus!

Eli koulussa menee jo hirveen hyvin, joka tunnilla vaihtelee luokkakaverit, mutta aina on joku kenen viereen mennä istumaan. Täällä on muutenkin koulussa sellanen tosi hyvä ilmapiiri, kaikki tulee hyvin toimeen keskenään. Aina kun oon käyny jonkun keskustelun saksaksi, tulee sellanen voittajafiilis, jes mä osaan puhua ja ymmärtää! Koulussa vain harvat haluaa puhua englantia, joten oon tajunnut, että se saksa on pakko oppia. Mitä enemmän puhun saksaa, sitä paremmin se alkaa sujua, eikä ole niin tönkköä. Edelleen mulle pitää puhua hiitaaastii ja seelkeäästi, ja nyt pikkuhiljaa ymmärrän puheenaiheen kun muut puhuu keskenään. Yritän myös nykyään paljon rohkeemmin puhua saksaksi. Tietenkin jos jotain sanaa ei ymmärrä niin sitten enkuksi. Koulussa matikan, bilsan ja mantsan tunneilla en ymmärrä oikein mitään, ja oon ottanut silloin tavaksi kirjotella päivän tapahtumia ja fiiliksiä ylös. Saksan tunneilla raapustelen mun omaan saksan kielioppikirjaan, ja näistä mun luokkakavereista on hauska sitten tarkistaa vastaukset. Enkun tunnit on parhaimpia, kun ymmärrän kaiken ja pystyn osallistuu muun luokan mukana. Tykkään myös tosi paljon liikkatunneista. Meillä on kerran viikossa kolme tuntia liikkaa, ja mun piti valita kolmesta vaihtoehdosta (jalkapallo/uinti, lentopallo/tennis/koripallo tai tanssi/voimistelu). Yksi tyttö sano että kannattaa ottaa tanssi, koska siellä on kaikki muutkin tytöt, joten menin sitten sinne vaikken ikinä ole tanssia harrastanutkaan. Tunnit on osoittautunu tosi hauskoiksi ja siellä tustustuu helposti muihin! Täällä muuten kaikki kirjoittaa mustekynillä koulussa, ja sitten jos tulee virhe on olemassa sellainen kynä (killer), joka saa jotenkin sen musteen katoamaan.. Sangen mystistä.

Mulla oli myös mun ensimmäinen rotary-kokous pari viikkoa sitten, joka meni huippu hyvin. Mentiin mun hostpapan ja- maman kanssa sellaseen ravintolaan, mihin oli varattu pitkä pöytä rotareille. Mut laitettiin kättelyiden jälkeen istumaan pöydän päähän ja joku mies tuli kysymään, että voinko kohta esitellä itseni. Tilattiin juomat ja sitten se kilisti lasia ja kaikki hiljeni ja siinä sitten 30 silmäparin tuijottaessa nousin seisomaan ja esittelin itseni saksaksi. Joskus aikasemmin oisin jännittäny tota vaikka kuinka paljon, mutta täällä tollasia hetkiä on koko ajan niin ne ei enää tunnu niin kauheilta :D Esittelyn jälkeen kaikki taputti ja (mikä oli mulle outo tapa) rupesivat hakkaamaan pöytää nyrkillä. Hostmama selitti myöhemmin, et se on sellasta hurrausta jonkun esityksen jälkeen. Loppuaika kuunneltiin kun joku mies selitti jotain, ja musta oli huvittavaa että osa näistä kunnianarvoisista Rotary-miehistä oikeesti torkku siellä :D Mun hostpapa sanokin että se olikin poikkeuksellisen tylsä aihe, josta mulla ei tietenkään ollut mitään hajua että mikä se oli.

Kirjainsoppaa!

Tuli maistettua tätä Apfelschorlea, mikä on siis tosi suosittu juoma täällä.

Viikonloppuna oli sitten se vaellus. Mun hostsisko oli siis kertonut mulle että me kävellään n. 30 kilsaa, ja mukaan tulee sen vanhoja kavereita, joista kuudella on musta vyö kung fu:ssa. Hmmm. Eli lievästi sanottuna vähän pelotti, että miten tuun selviytymään viikonlopusta. Mut loppujen lopuksi ne osoittautu tosi mukavaksi ja rennoiksi tyypeiksi, ja sain kyllä aimoannoksen tätä saksalaista ronskia huumorintajua :DD Ihan hyvin pysyin joukon mukana! Ekana iltana siis yövyttiin sellasen kallion alapuolella, hankala kuvailla, mutta vähän niinkuin luolassa. Illalla juteltiin ja syötiin ja uskomus saksalaisesta ruokailutottumuksista piti kyllä paikkansa; kauhee kasa makkaraa, leipää, juustoa ja olutta. Seuraavana päivänä herättiin tosi aikasin, pakattiin tavarat ja ajettiin autolla vähän kauemmaksi Affenstein- nimiselle kalliolle, jonne sitten kiivettiin. En ole pitkään aikaan pelännyt niin paljon, kun silloin kun kiivettii sellasta kallionseinämää, johon oli upotettu metalliset pidikkeet jaloille ja käsille köysi josta pitää kiinni. Siinä vaiheessa kun alla on 50 m pudotus ja jalat tärisee ja mietit että jos nyt lipeää ote.. Mut kaikki selvittiin kunnialla ylös asti, ja näkymät oli ehdottomasti kiipeämisen arvoiset! Sitten kiivettiin vielä toiselle kalliolle ja illalla etsittiin toinen luola, jossa yöpyä. Yksi tosi hienoista hetkistä oli se kun illalla kiivettiin kaikki kallion päälle ja istuttiin siellä katsellen auringonlaskua. Se oli kyllä niin hienon näköstä! Sunnuntaina olin jo ihan akut lopussa, mutta käytiin vielä kävelemässä ja lopuksi syötiin ravintolassa jäätelöannokset. Kolmen maissa lähdettiin ajamaan kotiinpäin ja voitte kuvitella tunteen kun istut autossa, jossa ei ole ilmastointia, neljän muun ihmisen kanssa ja ulkona on n. 35 astetta ja juututte ruuhkaan tunniksi. Illalla mentiin Berliinistä junalla Fürstenwaldeen ja sieltä pyörällä kotiin. Voitte kuvitella, että väsytti jonkun verran kotiin päästyä! :D

Pysähdyttiin matkalla sinne vaellukselle ja syötiin tällaset juustot. Täällä syödään paljon juustoa, ilman mitään leipää tai muuta.

Tässä myö siis nukuttiin.

Vaellusporukkaa vasemmalta oikealle: Minä, Enrico, Paulina, Ina, Max, Steffen ja Andre.

Tässä siis Inan poikaystävän Stefanin veli Max ja sen tyttöystävä Paulina.

Tuonne siis mentiin ja kiivettiin ylöspäin, huh huh :D

Brot, brot, brot

Mun käpylehmän tekemistä ihmeteltiin kovasti :D 

Seuraava maanantai ei sitten ollutkaan niin kiva. Koulussa oli tosi kuuma (koko viikko oli tosi helteinen) ja joskus parin tunnin jälkeen olo alkoi olla tosi huono, mutta luulin että johtuu siitä kuumuudesta. No kolme minuuttia ennen viidennen tunnin loppua oli sellanen olo, että oksennan ihan just. Mutisin opettajalle jotain " Ich muss gehe Toiletten" ja ryntäsin pois luokasta ja kun en muistanut missä on vessat, niin juoksin lähimmästä ovesta ulos ja oksensin lähimmän puun taakse. Se oli kyllä sellanen hetki, että ei oo totta. Kävin hakemassa tavarat, enkä mennyt enää kahdelle vikalle tunnille. Odottelin siskoa reilun tunnin, ja mentiin sitten sen kaverin kyydillä kotiin. Loppupäivän makasin peiton alla, ja oli tosi huono olo. Tää mun perhe oli tosi sulonen, tuli kysymään koko ajan että tarviinko jotain ja oonko kunnossa yms. Mulle ei oo ikinä käynyt näin Suomessa, mutta kaikenlaista sitä tapahtuu! :DD

Seuraavan päivän olin kotona, ja olo oli jo aika normaali. Illalla leivottiin Ullin kanssa mokkapaloja, jotka ei oo varmaan ikinä onnistunut niin hyvin! Illalla käytiin vielä Inan, sen poikaystävän Stefanin, Finan ja hostvanhempien kanssa leffassa katsomassa "Lachsfischen in Yemen" Eli sama leffa, jonka olin nähnyt Suomessa kolme kuukautta aikasemmin. Oli kyllä hyvä että tiesin juonen entuudestaan. Yhtenä päivänä käytiin papan ja Ullin kanssa puolen tunnin päässä olevassa ostarissa, josta löysin muutamat housut ja ihanan mekon. Syötiin myös jäätelöt ja jaksan oikeesti ihmetellä, miten halpoja kaikki ruokatavarat on. Jäätelöpallon saa 60 sentillä ja puolen litran limsapullo maksa 75 senttiä.

Elokuvissa ostettiin pop cornia, ja nää oli jotain ihan muuta mihin Suomessa oon tottunut! Ei ollut sellasia suolasia ja rasvasia, vaan tosi makeita.

Tämä viikonloppu olikin sitten huippuhyvä! Perjantaina lähdin tapaamaan muita vaihtareita Berliiniin  junalla ja oli nii siisti fiilis, kun onnistuin ostamaan lipun ja saapumaan oikeeseen paikkaan, jei mähän pärjään täällä yksinkin. Oltiin sovittu, että nähdään Hbf:llä eli päärautatieaseman McDonald'sin edessä, ja mahdoin olla aika huvittavan näköinen kun hymyilin jokaiselle vastaantulevalle nuorelle, kun en tiennyt miltä ne muut näyttää :D Onnistuin löytämään muut ja vietettiin iltaa sellasessa puistossa ja oli tosi hauskaa ja ihana tutustua muihin vaihtareihin! Meitä oli joku 15 yhteensä, ja osa oli rotexeja, eli paikallisia, jotka oli ollut jossain päin maailmaa vaihdossa. Opetin niille suomea, ja kaikki sanoivat että se kuulostaa niin oudolta.

Ex-vaihtari Antonia

Duana Brasiliasta

Vaihtariiit! Ranska, Saksa(ex-vaihtari), Kanada, USA x2, SUOMI ja Brasilia.

Lauantaipäivänä ei tehty kummempia, katottiin yksi leffa saksaksi, joten en siitä paljoa tajunnut. Illalla lähdettiin Inan ja sen kaverin Lisan kanssa Berliiniin, kun siellä oli tapahtuma nimeltä Night at the Museums, eli suurin osa museoista oli auki pitkälle yöhön. Berliini oli ihan täynnä porukkaa! Käytiin muutamassa kirkossa, kaupungintalolla ja parissa museossa. Kiivettiin sen Berliinin Dom'in eli ison kirkon huipulle ja sieltä nähtiin Berliini kokonaisuudessaan. Illalla kaikki näytti vielä tuplasti siistimmältä, kun pimeän tultua kaikki valaistukset oli päällä. Kun kateltiin niitä maisemia siellä ylhäällä, tajusin yhtäkkiä että mähän ymmärrän tätä kieltä. Siellä oli siis porukka suomalaisia :D Aika ihana oli kuulla suomea vähään aikaan!

Minä ja Lisa Berliner Dom'in edustalla.

Luulin, että tuonne oli vain ripustettu kengät huvin vuoksi, mutta hostmama selittikin että se kuvaa sitä, kun on hukannut/menettänyt jotain, ja jotenkin tää oli muisto juutalaisille.

Ina ja Lisa Dom'in huipulla

Eli kaikenlaista on sattunut ja tapahtunut, ja ootan innolla mitä kaikkea vielä tulee tapahtumaan. Viime viikolla sain kuulla, että ollaan lähdössä viikoksi Tanskan rannikolle lokakuussa! Ensi lauantaina juhlitaan isoäidin synttäreitä, muutoin ei ole kummempia suunnitelmia ensi viikolle. Yritän tästä lähin päivitellä vähän useammin, bis bald! Ai niin, toi otsikko tulee siis siitä, että kun multa kysytään ymmärsinkö jonkun jutun, vastaus on aika usein "Keine Ahnung". Eli "Ei mitään hajua" ;)