Laidasta laitaan

Tää päivitys on nyt viivästynyt ja viivästynyt, mutta vetoan viime viikon sairasteluun. Eli viime viikko oli varmaan tähänastisista kaikkein kurjin. Olin koko viikon kipeenä; kuumetta, nuhaa ja kurkkukipua ja lähinnä siis nukuin, join teetä, söin kurkkupastilleja ja podin koti-ikävää. On se kumma, kun Suomessa en ikinä mitään muuta halunnut kuin sieltä pois ja nyt kun oon täällä, musta on tullut kauheen sellanen "Suomi on paras" :D. Oon alkanut kuuntelemaan suomimusiikkia, jota en ikinä tehnyt Suomessa ja oon tehnyt vaikka minkälaisia suomalaisia ruokia täällä, kaikenlaista karjalanpiirakoista pannukakkuun. Vaihtarivuosi saa kyllä arvostamaan sitä, mistä on kotoisin. Mutta kaipa se on ihan hyvä juttu :).

Karjalanpiirakka munavoilla ala Aino

Viime viikolla tuntui, että kaikki mitä sanon saksaksi kuulostaa niin tönköltä, ja vaatii niin paljon miettimistä ja keskittymistä että ymmärrän mitä joku sanoo mulle ja saan muodostettua vastauksen. Tänään taas tuntui, että tää alkaa jo sujumaan tosi hyvin! Fiilikset menee kyllä ihan laidasta laitaan. Mutta saksalaiset on ihanan kannnustavia, tänäänkin tosi moni sanoi, että puhun jo tosi hyvin saksaa.  Ja oikeesti, mun saksa on kyllä kehittynyt kauheesti siitä mitä se oli.

Berliinissä oon käyny monesti, kerran käytiin muun luokan kanssa maantiedon projektia tehden.  Käveltiin ympäri Berliiniä ja jokaisen oli vuorollaan kerrottava jostain kohteesta. Se mun luokkalainen Jessica oli auttanut mua tekemään jutun aukiosta, jossa järjestetään joulumarkkinat. Paljoa en siitä tajunnut, mitä muille luin ääneen, mutta kyllä se ilmeisesti ihan hyvin meni taputuksista ja hymyistä päätellen. :)

Tässä vähän kuvailua reissusta!

Sophie, Jessica ja Andrea :)

Dunkin Donats. Oi että oli hyvää ;)

Pari viikkoa sitten oli tän piirin 1940 orientaatio kaikille vaihtareille Neuruppinissa, n.60 kilsaa Berliinistä pohjoiseen. Viikonloppu oli mahtava, tapasin niin paljon uusia ihmisiä ympäri maailmaa. Oli niin hauska tavata ihka oikea amerikkalainen, ihan kuin suoraan elokuvista. :D Aasialaisten kanssa tulin myös tosi hyvin juttuun, opetin niille kuinka suomeksi sanotaan "minä rakastan sinua" ja ne muisti sen jälkeenpäin aina "Mina blablabla cinema". Suomiko vaikea kieli? Olin NIIIIN iloinen, kun törmäsin siellä toiseen tyttöön Suomesta!! Se oli aluksi jotain niin outoa, kun pääsi puhumaan suomea, tuntui että sitä aivolohkoa ei oo käyttänyt pitkään aikaan ja puhe kuulosti niin tönköltä. Ja vähän ajan päästä huomasin, että mun lappeenrantalais-aksentti "miesie" oli kadonnut jonnekin. Mut välillä, kun kieli on ihan solmussa, kaiken sen englannin ja saksan puhumisen jälkeen, on niin ihana sanoa jotain suomeksi, niin että joku ymmärtää. Jotenkin mutenkin ihan samat fiilikset koko vaihtarivuodesta ja muusta ja oli ihanaaa!

Eka ilta

Eka ilta meni muihin tutustuessa, mun huoneen jaoin neljän tytön kanssa, jotka oli Argentiinassa, Venezuelasta, USA:sta ja Taiwanista. Lauantai-aamuna herättiin aikasin aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin laivalla Neuruppinin keskustaan, missä jakaannuttiin kolmeen opastusryhmään, espanjan-, englannin- ja saksankieliseen ja kierrettiin kaikki tärkeimmät nähtävyydet. Otettiin paljon kuvia ja lounaan jälkeen lähdettiin takasin leiripaikkaan. Illalla oli ohjelmassa grillausta (paljon lihaaa=saksalainen ruokavalio) ja kaikkien eri maiden esittäytymiset. Meidän suomi esitys oli kyllä aika mainio, ensiksi esiteltiin itsemme suomeksi ja muilla oli aika lailla monttu auki :D Sitten laulettiin Oi Maamme ja kerrottiin kaikenlaista hauskaa faktaa Suomesta, suunnilleen kukaan ei tiennyt Angry Birdsin tulevan Suomesta! Esitys päätettiin letkajenkkaan, johon porukka liittyi mukaan ja saatiin isot aplodit :) Vaikkakin jännitti kauheesti ennen esitystä, niin on kiva huomata mihin kaikkeen sitä pystyy! Illalla oltiin kaikki vaihtarit järven rannalla nuotion ääressä ja fiilis oli korkeella. Näin ensimmäistä kertaa tähdenlennon!

Ensiksi vähän Neuruppinin kuvailua :)

Mitshell USA ja kirkko, joka oli kuulemma saman suunnitelman mukaan tehty kuin se Helsingin valkoinen pääkirkko.

Brazilians!

Gaby Equadorista

Valitettavasti en millään muista näiden aasialaisten nimiä, mutta kivoja oli kaikki :)

Sidney Californiasta

Sidney, Eliza, Cretchen, Mitshell (USA), Rufaro (Australia) ja Rachel (Canada)

Mitshell, MINÄ, Sidney ja Teresaaaaa Suomesta :) Yks tyttö Taiwanista kutsui Teresaa koko viikonlopun ajan jääprinsessaksi, kun ei ikinä ollut nähnyt ketään niin blondia..:D

Mesikon esitystä

Braziliaa

JA SUOMI!

Jaoa (Brasilia), Teresa, joku outo, Sidney, Rachel ja Ana Venezuelasta!

Yun-Ki Taiwan, Thomas, Mitshell ja IOWA (en muista nimeä, kun kaikki kutsui häntä Iowaksi :D) ja Amarui Ranskasta.

Tytöt!

Piiri 1940!!<3

Koulussa oon nyt ollut aika laiskana ja nauttinut tekemättömyyden ilosta. Kuvistunnit on niitä ainoita, joilla voin olla täysillä mukana. Opettaja aina poimii sieltä yhden eteen seisomaan puoleksi tunniksi, kun muut piirtää, ja viime tunnilla se olin mä. Koulussa kuitenkin meno on normalisoitunut, tunnen jo paljon ihmisiä, eikä kumpikaan osapuoli enää jännitä yhteisen kielen puuttumista. Nyt kun oon oppinut tuntemaan nämä ihmiset, nekin uskaltaa puhua enemmän englantia, jos jotain asiaa en ymmärrä. Kävin niiden kanssa myös tutustumassa Fürstenwalden yöelämään, joka oli aika mielenkiintoinen kokemus... :D

Jessica ja mä.

Oon myös nyt tutustunut paremmin tähän Saksan pikaruokakulttuurin: suosituimmat ruoat on varmaan Döner, kiinalainen, saksalainen hotdog eli bratwürst brötchenillä ja minipizza. Berliinissä on käynyt molempina viikonloppuina näkemässä muita vaihtareita ja on hieno tunne huomata, että pystyn itse kulkemaan junalla suurkaupungissa ja löytää oikeaan paikkaan (mut tuntevat ihmiset tietää, etten oo ihan niitä kaikkein suuntavaistoisimpia ihmisiä). Viime lauantaina oli venezuelalaisen Anan synttärit, ja tarkoituksena oli tavata erääsä Monbijou-puistossa. Saavuin Hbf:lle eli päärautatieasemalle ja kun olin soittamassa muille, huomasin ettei mun kännykän prepaidissä ollutkaan enää rahaa. Marssin suoraan päätä Tourist Infoon, jossa ne ei kuitenkaan saaneet selvää mun ääntämyksestä, että mihin puistoon kysyin reittiä. Onneksi sitten yksi vaihtari sattui soittamaan mulle, ja löysin perille. Ilta oli tosi hauska ja olin yötä ranskalaisvaihtari Camillen luona. Hauska juttu tapahtui, kun juttelin tämän Camillen hostäitin kanssa, joka kertoi että sen tytär Sophie on tällä hetkellä Meksikossa vaihdossa ja sen Sophien hostperheen tytär  Andrea on nyt Suomessa. Mä sitten siihen että, joo se on mun perheessä. Maailma on pieni!

Thomas ja Eliza USA:sta

Aasia edustusta, Ariel Taiwanista ja Yun-Ki Etelä-Koreasta.

Catalina (Chile), Helena (sasalainen ex-vaihtari), Aranza (meksiko) ja Franco (Argentiina)

Synttärisankarit Ana Venezuelasta ja Victor Brasiliasta.

Mulla oli myös mun ensimmäiset Drachenboot- treenit, joita aion ehdottomasti jatkaa! Kyseessä on siis vähän niinkuin kirkkovene. Tekniikka oli vielä vähän hakusessa, ja vettä lensi kaikkien päälle ja lopussa oltiin ihan litimärkiä, mutta oli super hauskaa. Treenit on tästä lähin joka keskiviikko, ja syyskuun jälkeen treenit jatkuu sisällä, joskin vähän ihmettelen, että mitä me voidaan siellä tehdä, kun kyseessä on soutu..

Suomesta sain kaksi pakettia, ja KIITOS IHAN KAUHEESTIII!!!! Ette tiedäkään kuinka paljon vaihtarin mieltä tämmönen lämmittää. Oli ihana lukea suomeksi ja syödä samalla Fazerin suklaata. KIITOS!<3 Ai niin lopuksi vielä tällänen tarina, kun tein perheelle karjalanpaistia ja kun sitten onnekkaasti poltin sormeni, niin ensireaktiona suusta pääsi Scheiße!! Musta on tullut jo melkeen saksalainen! :D Ensi viikolla alkaa kahden viikonmittainen syysloma, ja perheen kanssa lähdetään Tanskan rannoille viikoksi! Lämpöä on luvattu houkuttelevat 17 astetta, oikea rantakeli. Mutta hyvää syksyä kaikille Suomeen!

Argentiinasta USA:an lähtenyt vaihtari menenhtyi auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen kaikki Rotary-vaihtarit julkaisivat Facebookissa tälläisiä kylttejä osoittaakseen tukensa sen vaihtarin perheelle. :( 

Tschüßii!