Ainos Jahr in Deutschland

Ihan hujahtanut tää kuukausi Europatourin jälkeen. Aika lähenee loppuaan, ja nyt on mullakin enää jäljellä reilu kuukausi. On hurja ajatella, että oon ollut täällä kohta 10 kuukautta! Heti Europareisen jälkeen tuli mua mun ihana kaveri moikkaamaan viikoks ja just onnistuneesti vietin siitä ajasta puolet kauheessa korvakivussa. Mut oli meillä silti ihan huippukivaa, ja oli ihana huomata ettei se 10 kuukautta oo muuttanu mitään! Käytiin Berliinissä pari kertaa, Fürstenwalden eläintarhassa ja leivottiin kanssa karjalanpiirakoita :) Jeepuli sitten kävin Hampurissa moikkaamassa toista suomivaihtari- Ainoa, ja kierrettiin sateista Hampuria vähän, ostettiin suomi-ruokaa ja kannustettiin Suomen lätkäpeliä (3-0) häviö ja suomea euroviisuissa (13p). Jes mutta ihana ilta! Ja muuten oon ollu paljon kavereiden kanssa, Berliinissä enemmän ku ennenki, koulussa oikeeesti tykkään olla nyt, ku saksalaisista saanu oikeesti hyviä kavereita, kotona hostäidin hengaillaan paljon ja olla tosi hyvissä väleissä, kun taas hostveljen kanssa tuskin nähää viikon aikana. Ekassa perheessä käyny viikoittain niitä moikkaamassa. Nyt kun rupee olee tässä loppuvaiheessa, ja tajuu et kielitaito mikä nyt on ei ihan huimasti enää kehity, ni sanoisinko että ehkä vähän oon pettyny. Saksa ei oo edelleenkään mulle niinku äidinkieli mitä joku joskus sano et kielitaito on vuoden loppuvaiheessa. Mun enkku on kanssa kohentunu kauheesti,johtuen ehkä siitä että vietän kaiken aikani amerikalaisten ja aussien kanssa . Mut sinänsä onhan sekin hyvä että enkku kehittyy, ja onhan mun saksa kehittyny älyttömästi siitä mitä se oli. Kielioppi on nyt hallussa, ymmärrän lähes kaiken, pystyn keskustelee normaalisti saksaks, pystyn katsomaan saksankielisen leffan, ja pystyn jopa tajuamaan saksankielisen vitsin. Oon nyt tässä ristiriitasessa tilanteessa, että tavallaan ei haluu ajatellakaa kotiinpaluuta, tuntuu kamalalta että enää muutama viikko jäljellä ja että vaihtovuosi olisi sitten siinä, kamalalta ettei näitä ihmisiä enää näekään päivittäin, tiiän jo nyt että mulla tulee ole kamala ikävä tätä vaihtari elämää. Mut toisaalta on ihana ajatella myös että on taas Suomessa, elämä jatkuu, perhe ja kaverit, koulussa pitää oikeesti tehäkin jotain ja tietty nään taas mun koiran Sulppasen. Mut ehkä pitää just tajuta se että Life goes on, hyvät muistot pysyy aina, ja ei piä takertua meneesee vaa katse kohti tulevaa. Ja voisin joskus kuvitella palaavani Berliinii asumaan, koska tykkään siitä kaupungista sitä enemmän mitä enemmän siellä käyn, tuleivaisuus on avoin! Mut sitä ennen haluun ainakin matkustella/asua USA:ssa ja Ausseissa! Nyt tässä reilu kuukausi jäljellä, jonka jälkeen 8-9.7 luultavasti porukoiden kyydillä kotiin. Koitan päivitellä, mutten lupaa mitää. Ensi maanantaina lennän etelä-Ranskaa tapaa perhettä ja sukulaisia, ja sen jälkee kaveri tulossa viikoksi tänne, eli kaikkea kivaa tiedossa :) Tschüßchen meine lieben!

Berliinin muurilla!

"Roof", hylätyillä taloilla

Trebus

Ihana äitienpäivä takana! Pelattiin perheen kanssa monopolya ja kokkailtiin Falsche Hase, eli väärää jänistä :D

Falsche Hase. Nimi tulee siitä, että ennen tehtiin jäniksestä paistia, ja kun ei ollut varaa jäniksee käytettiin jauhelihaa, siitä nimi " Väärä Jänis"

Potsdamissa Lewisin kanssa!

Schloß Sancousi!

Berliinissä oli sellanen tosi iso tapahtuma Kulttuurien karnevaalit, joissa oli kaikkea kivaa eri maista, ruokaa, kojuja ja musiikka. Kävin myös kädestä ennustajalla!

Hampurissa, osoitus Ainon loistavista valokuvaus taidoista ;)

Läydettiin kauppa, josta sai ostettua kaikkea tätä! Ette voi uskoa sitä tunnetta kun sai pitkästä aikaa syödä ruisleipää oltermannilla <3

Berliinin anglikaaninen kirkko!

Tehtiin karjalanpiirakoita Suomi-fanien kanssa, jotka lähti nyt Suomee kolmeks viikoks!

Sydnien kanssa mentiin Outlet-myymälään, ja löydettiin Lindt-suklaakauppa sieltä. Voitte arvata lopputuloksen!

Heipodei!