Viimeinen kuukausi

Ensiksi pahoittelut (taas) blogitekstin myöhästymisestä, vetoan vaihtovuoden vikaan kuukauteen, kun on hirveä kiire vielä ehtiä tehdä kaikki ja nauttia viimeisistä hetkistä. Nyt oon ollut kotona jo reilu viikon ja vaihtovuosi on virallisesti ohi, pikkuhiljaa sen vasta alkaa oikeasti tajuamaan. Jotenkin niin kauan odottanut vaihtovuotta, eläny siellä siinä hetkessä, ja lopulta puolen vuoden merkkipaalun jälkeen odottanut deadlinea, eli sitä vaihtovuoden loppumista, eikä ollenkaan suunnannut ajatuksia siihen, että elämä jatkuu myös vaihtovuoden jälkeen. Vikat kuukaudet ja varsinkin vikat viikot meni tosi, tosi nopeasti. Olin koko ajan menossa ja aika hurahti hetkessä. Vikan kuukauden aikana kävin enemmän kuin tarpeeksi lentokentällä sanomassa heippoja muille vaihtareille, mikä oli ehkä hyvä nyt ajateltuna; pystyi valmistautumaan siihen ajatukseen, että kohta on itsekin menossa kotiin. Tällä hetkellä fiilikset on hyvät, joskin haikeat tietenkin. Oon varma, että Saksaa tulee kova ikävä, hostperheitä ja Döneriä, rentoa vaihtarielämää ja saksan ja enkun kieltä, mutta etenkin läheisimpiä kavereita. Kahden aussi-kavereiden kanssa puhuttu, että tulevat syksyllä Suomeen moikkaamaan, muiden kanssa nähdään jos sinne toiselle puolelle maailmaa pääsee. Viimeinen viikko oli vähän stressaavampaa aikaa, tuntui kauhealta sanoa koko ajan heippoja, ja oli hankala ajatella, että viikon päästä olen oikeasti jo kotona. Viimeinen kuukausi kuitenkin oli ihan parasta aikaa, mutta ehkä se että tiesi menevänsä ihan kohta kotiin, että tätä kaikkea tehdään viimeistä kertaa, sai kaikesta vielä kaksi kertaa arvokkaampaa.

Kesäkuun alussa lähdin Ranskaan moikkaamaan Suomi-perhettä ja sukua. Meillä oli noin 20 hengelle vuokrattu pieni linna, jossa vietettiin viikko yhessä, käytiin tutkimassa lähiseutua, uitiin, otettiin aurinkoa, grillailtiin ja vietettiin mukavaa aikaa yhdessä. Oli tosi kiva nähdä koko sukua, ja viikko oli muutenkin tosi onnistunut. Sen jälkeen lensin Touloisesta takaisin kotiin, ehdin käydä yhden päivän verran koulussa, jonka jälkeen kaveri vanhempineen tuli Suomesta moikkaamaan. Täytyy sanoa että jonkun verran jännitti lentokentällä odottaa kyltin kanssa, mutta heti kun he tulivat, ja halattiin, ja kun normaali pienen jään rikkova keskustelu oli ohi, oli ihan kun oltais eilen juteltu viimeksi. Tästä varmaan kiitos skypelle! Oli tosi kiva viikko silloin myös, kierreltiin taas kerran Berliiniä ympäriinsä, shoppailtiin, käytiin muita vaihtarikavereita moikkaamassa, ja Elizan läksiäisissä. Kaverin lähdettyä takaisin Suomeen, kävin vielä viimeiset kolme päivää koulussa, ja täytyy sanoa että, vaikka monia asioita tulee ikävä, niin koulusta lähdettyä vikaa kertaa olin vain tosi onnellinen, ettei sinne enää tarvitse palata. Saksan kolusysteemi on mitä on, ja suurimman osan ajasta olin vain tosi tosi ikävystynyt istumaan siellä, kun siitä ei mitään suorasanaista hyötyä ole. Kavereita tulee kyllä ikävä, mutta meen ihan iloisesti takaisin Suomen kouluun, joka on ehdottomasti miljoona kertaa parempi. Koulussa mulla oli vielä virallinen hyvästely, sain mukin Die Oberschule Palmnicken- tekstillä koristeltuna ja ruusun käteen. 

Kauniit serkukset 

Siskot taas koossa

Carcasson 

Pikkuset serkut Emppu ja Kati :)

Nea tuli käymään :)

Perus turistikuvat Brandenburgin portin ja Berliner Domin eessä

Berliner Weißella

Vikaa päivää koulussa, vasemmalta Denise ja Nicole

Oltiin koulun kanssa museossa Berliinissä, tässä Nicole :)

Sitten oli vielä edessä viimeinen esitelmä Suomesta ja vaihtovuodesta Rotary-klubissa, jännitin sitä jonkun verran, mutta onnistui ihan älyttömän hyvin. Mulla oli Power-Point esitelmä pääosin kuvilla, jossa kerroin vähän Suomesta, Suomen ja Saksan eroista, vaihtovuoden alusta, koulusta, hostperheistä, reissuista ja vuoden huippuhetkistä. Kerroin tosi vapaamuotoisesti, ja tykkäsivät tosi paljon, ja kehuivat myös mun saksan kieltä. 

Vika viikko ennen kuin Teresa ja Sydnie lähtivät kotiin, nähtiin paljon, juhlittiin Sydnien läksiäisiä, oltiin Teresan kanssa vikaa kertaa Berliinin yössä ja sitten oli aika sanoa heipat. Molemmat samana päivänä, mikä ei tietenkään ollut helppoa, mutta pitää vaan pitää ne hyvät muistot mielessä, ja luottaa siihen, että joku päivä vielä nähdään. Kaikkein hankalinta oli varmaan tajuta se, että nyt kaikki tullut loppuun, uusia muistoja ei enää synny ja kaikki katoaa maailman eri laidoille. Mutta oon varma, että yhteyksissä pysytään ja aina jos Australian rannoille, New Yorkiin tai Californiaan esimerkiksi on asiaa, niin tavataan. Saksalaiset sanonnat: ”Man sieht sich immer zweimal im Leben” ”Elämässä nähdään aina kaksi kertaa” tai ” Sei nicht traurig dass es vorbei ist, lächeln weil es überhaupt passiert ist” ”Älä ole surullinen, että se on ohi, hymyile koska se edes tapahtui” pitää pitää mielessä. Sen jälkeen oli aika hyvästellä eka hostperhe, menin sinne vielä kahdeksi päiväksi, ennen kuin he lähtivät reissuun. Sain perheeltä vielä valokuvakirjan meidän yhteisestä ajasta ja lupaukset että tullaan kirjottelemaan, ja ensi kesänä sitten nähdään. Sitten tuli serkku Roomasta kylään viikonlopuksi, kierretiin taas Berliiniä (U-bahnilla), käytiin eläintarhassa ja tutustutin Siirin myös Berliinin itälaitaan, käytiin kiertelemässä autiotaloissa ja muurilla, käytiin Muuripuiston kirppismarkkinoilla, ja tietenkin shoppailemassa halppis-kauppa Primarkissa. Kuten kuvien laadusta voi päätellä, mukavaa oli. 

Sydnie ja sen uusi Dirndl-mekko.

Lewis, minä, Claire, Stella, Sydnie ja Sophie.

Sydnie, Claire ja Nea :)

Sydnien vikaa iltaa viettämässä, syötiin perusamerikkalaista ruokaa :)

Berliinissä vikaa kertaa Sydnien kanssa

Teresalle sanomassa heippoja :(

Elizalle sanomassa moikat lentokentällä 

Vikaa kertaa spaghettia ja kastiketta ekan perheen kanssa, kuvassa Ulli, Miri ja Andrea.

Perheen kanssa, kuvassa Ulli, Ina, Fina, Miri, minä ja Kai

Oltiin Spreewaldissa soutamassa 

Ja Grünheidessa kiipeilemässä

Grünheiden kiipeilypaikka 

Siiri-serkku Roomasta tuli moikkaamaan

Käytiin myös eläintarhassa..

Siirin lähdettyä koitti se vika viikko. Tiistaina käytiin ekaa kertaa tokan hostperheen kanssa missään; mentiin Puolaan katsomaan hostäidin isoisän vanhaa taloa, ennen kuin alue oli luovutettu Puolalle. Valitettavasti talon omistava mies ei puhunut mitään muuta kuin puolaa, joten ei kauheasti irronnut tietoa. Käytiin vielä Frankfurt Oderin mäkkärissä ja suunnattiin kotiin. Keskiviikkona kävin Rotary-miehen kanssa purjehtimassa, ja olin tosi yllättynyt miten kivaa se oli, olisi hauska kokeilla jatkossakin. Muutenkin mukava ilta, juteltiin paljon Suomesta ja Saksasta ja kaikesta siitä väliltä. Torstaina kävin moikkaamassa niitä kavereita joita en enää näkisi, ja perjantaina saavutin aikuisuuden maagisen rajan, jonka jälkeen ei sitten tuntunutkaan mitenkään erilaiselta. Hostäiti oli leiponut kakun ja sain myös häneltä valokuvakollaasin, suklaata ja Berliini-laukun. Illalla järjestin Lewisin kanssa yhdistetyt 18-vuotis synttäri juhlat, sekä omat läksiäisjuhlat. Paikalla oli parhaimmat saksalaiskaverit, Lewisin kavereita, sekä vaihtareita, grillailtiin Currywurstia, kuunneltiin musiikkia ja juteltiin, ja oli tosi onnistuneet juhlat! Sain saksalaiskavereilta ison paketin kaikkea perussaksalaista herkkuruokaa, sekä saksan lipun kaikkien nimillä koristeltuna. Lauantaina kävin vielä synttärikakulla niiden Suomesta tykkäävien saksalaisten Heiken ja Inken luona ja illalla pakkasin loput tavarat (olin tosi onnellinen ettei tarvitse lentää, sen verran tavaraa keertynyt) vietettiin vielä vähän aikaa hostvanhempien kanssa. Sunnuntai aamuna oli jotenkin tosi epätodellista herätä, viimeinen aamupala, viimeinen Brötchen, viimeiset vaihtovuoden hetket. Lewis tuli vielä meille sanomaan heipat ja sitten tuli oma perhe, kahviteltiin hetki, otettiin lähtokuvat, halattiin, luvatiin että pietään yhteyttä, hyppäsin autoon ja hetkessä oli vaihtovuosi ohi. Haikeaa oli, ja kestää varmaan vielä, että lopulta tajuaa olevansa oikeasti Suomessa ja että elämä jatkuu siellä. Ihan hyvä oli se neljän päivän siirtymäaika, ajetiin nimittäin Saksan ja Ruotsin läpi kotiin. Mutta kuitenkin oon iloinen myös siitä, että tulin taas Suomeen, jos olisin saanut valita, olisinko jäänyt Saksaan vai tullut kotiin, olisin tullut kotiin. Vaihtovuodesta teki niin mahtavan varmasti se, että tiesin koko ajan meneväni kohta kotiin, ja joka hetkestä tuli otettua kaikki irti. En kadu mitään, koin ja näin älyttömän paljon, opin tuntemaan paljon erilaisia ihmisiä, joista tuli hirveen tärkeitä, sain kaksi uutta perhettä, ja ennen kaikkea opin paljon itsestäni. Ehdottomasti kokonaisuudessaan vuosi, jonka tekisin milloin vain uudestaan, ja jonka tuun aina muistamaan. Berliiniin tykästyin sen verran, että haluun joskus palata sinne pitemmäksi aikaa, ehkä opiskeluvaihtoon tai myöhemmin työskentelemään, mutta myös kaukomaat houkuttelee, etenkin Amerikka ja Australia. Vaihtovuotta voin ehdottomasti suositella, se ei tule olemaan elämäsi helpoin ja yksinkertaisin vuosi, on koti-ikävää ja kielivaikeuksia, mutta se on vuosi, jonka aikana haastaa itsensä uskaltamaan uusia asioita, kokee älyttömän paljon, oppii tuntemaan niin monia erilaisia ihmisiä eri kulttuureista ja saa elinikäisiä ystäviä. Elämän parhaita päätöksiä.

Purjehtimassa Rotary-sedän kanssa

Tokan hostperheen kanssa Puolassa :)

Vika perussaksalainen ruoka: perunaa, Bratwurstia ja parsaa

Aamulla oli kiva herätä kun tällänen kakku odotti :)

18!!! 

Nicole ja Chris :)

Koko porukka :)

Toinen synttärikakku :) 

Sain saksalaiskavereilta tollasen ison boksin kaikella perussaksaruoalla täytettynä ja lipun johon kaikki kirjotti nimensä :)

Sitten tuli oma perhe hakemaan, viimoset kahvittelut

Tschüß Familie Götz!! <3

Suomi- ja Saksaperhe

Lewis tuli vielä sanomaan heipat

Tschüß Deutschland, bis bald! <3

Matkalla Suomeen..

Vikat Dönerit

Laivalla tanssittiin muumien tahtiin

Ja vihdoin kotona :)

Tehtiin jo Currywurstia :)

:)

Sisko Hetan 20vee synttärijuhlat

Ehdin vielä tavata Andrean, sen meksikolaistytön, joka oli meidän perheessä :)

Kaikki koossa :)

Olen nyt ollut kotona reilu viikon, ja olo tuntuu yllättävän normaalilta, on ollut ihana nähdä kaverit, olla taas kotona ja käyskennellä Lappeenrannassa. Ollaan juhlittu serkun rippijuhlia ja siskon 20vee synttäreitä, ja jos työt sallii, loppulomasta koitan vielä päästä mökille Lappiin. Vaihtovuosi, muistot ja ihmiset on ja pysyy aina mielessä, mutta nyt koitan sopeutua elämään taas Suomessa. Ensi vuonna kesällä olen suunnitellut meneväni moikkaamaan tuttuja Saksaan ja parin kolmen vuoden sisällä, jos varaa on, lähtisin USA:an tai Australiaan. Elämä näyttää.

Koitan kirjoitella vielä parin kuukauden päästä siitä että miten elämä Suomessa lähti käyntiin yms. Kiitos kaikille jotka on jaksanut seurata :)